Pinseri - rotuesittely

Historia

Pinseri on oletettavasti suokoirasta polveutuva alkuperältään saksalainen rotu. Kotipaikkana pidetään Württembergiä Etelä-Saksassa, joskin rotua kasvatettiin myös maan keski- ja länsiosissa. Pinseri tunnettiin rotta- ja tallikoirana. Jo vuonna 1881 ”Saksan Koirarotujen Yhdistys” julkaisi seikkaperäisen rotumääritelmän pinseristä.

Yhteys snautseriin on selvä. Ensimmäiseen rotukirjaan on merkitty sekä karkea- että sileäkarvaisia pinsereitä (8 kpl), joista suurin osa on karkeakarvaisen jälkeläisiä (6 kpl). Myös sileäkarvaiset snautserin pennut rekisteröitiin pinsereiksi, mikä vuoden 1923 jälkeen sallittiin vain poikkeustapauksissa. Pinseriin on risteytetty black & tan -terrieriä. On puhuttu myös mm. snautseri-, bokseri- ja vinttikoira-mopsi-risteytyksistä, mutta nämä ovat olettamuksia, joille ei löydy näyttöä.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Vuosina 1950-1957 Saksassa ei rekisteröity yhtään pinserin pentua. Pinscher-Schnauzer-Klubin (PSK) silloinen pääjalostusneuvoja Werner Jung onnistui kuitenkin pelastamaan rodun. Hän sai hankittua kaksi pinserinarttua ja kolme kääpiöpinsereistä polveutuvaa uroskoiraa. Linja- ja karsintasiitoksella hän onnistui luomaan 60 koiran kannan, josta muiden kasvattajien oli hyvä jatkaa.

Lisäksi Sveitsissä säilyi jonkin verran pippuri-suolan värisiä pinsereitä, joita samoin kuin Sveitsissä tehdyistä pinseri-snautseri-risteytyksistä syntyneitä koiria käytettiin jalostukseen lähinnä Ranskassa yhdessä Jungin koirista polveutuvien koirien kanssa. Ensimmäinen FCI:n (Federation Cynologique Internationale) vahvistama rotumääritelmä on vuodelta 1955 ja se löytyy Suomen Kennelliiton arkistosta.

Monessa maassa pinseri on edelleen harvinainen ja melko tuntematon rotu. Suomessa pinsereitä rekisteröidään keskimäärin noin 70 vuodessa (vrt. vuonna 2011 suosituin rotu oli labradorinnoutaja, joita rekisteröitiin 1730 kpl).

Nykyinen käyttötarkoitus

Pinseri on aktiivisen omistajan/perheen seura- ja harrastuskoira. Rotumääritelmän mukaan pinserin käyttötarkoitus on vahti- ja seurakoira.

Ulkomuoto                     

Pinseri on vahva, elegantti ja neliömäinen. Pinserin hyväksytyt värit ovat yksivärinen ruskea eri sävyissään ja musta ruskein merkein (black & tan). Karva on lyhyt ja kiiltävä.

Pinserin pää on pitkänomainen, kaula jalo ja riittävän pitkä. Korvat ovat eteenpäin taittuneet. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva. Liikkeet ovat pitkät ja maatavoittavat. Pinseri on ravaaja ja sen liikkeet ovat tasapainoiset, voimakkaat ja vapaat.

Pinserin rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 45-50 cm ja paino 14-20 kg.

Luonne

Eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus yhdistyneenä älykkyyteen ja kestävyyteen tekevät pinseristä miellyttävän koti-, vahti- ja seurakoiran.

Pinserin alkuperäinen käyttötarkoitus rotta- ja vahtikoirana näkyy luonteessa vielä tänäkin päivänä, mikä tekee pinseristä haastavamman kuin perinteiset seurakoirarodut. Sillä ei ole kovin suurta tarvetta miellyttää ketään, koska alun perin se on tarkoitettu työskentelemään itsenäisesti rotantorjuntatehtävissä siinä missä esim. perinteiset palveluskoirarodut on jalostettu työskentelemään ihmisen kanssa. Pinseri ei sovellu kaikille, eikä sitä lähtökohtaisesti suositella ensimmäiseksi koiraksi tai perheeseen, jossa on pieniä lapsia.

Pinseri vaatii liikuntaa, toimintaa ja koulutusta. Se on monipuolinen harrastuskoira, vaikka toistaiseksi vain harvalla pinserillä on ollut merkittävä kilpailu-ura. Älykkäänä koirana pinseri on mukava ja haastava rotu monipuoliseen toimintaan. Esimerkiksi agility soveltuu energiselle ja ketterälle pinserille mainiosti. Pinseri on nokkela ja nopea oppimaan, mutta koska se ei ole erityisen miellyttämishaluinen, se vaatii motivoimista, ohjaajalta kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä paljon työtä – huumorintajua unohtamatta. Pinserin koulutuksen tulee olla erittäin johdonmukaista ja määrätietoista, mutta ehdottomasti positiivista – pinserin kanssa hyvää yhteistyötä ja luottamusta ei rakenneta kovilla ja alistavilla koulutusmenetelmillä.  On myös erittäin tärkeää, että usein keskivertokoiraa vilkkaammat pinserit opetetaan rauhoittumaan jo pienestä pitäen. Lapsiperheessä pelisääntöjen molemminpuolinen noudattaminen korostuu. On erittäin tärkeää, että pinserin tarvetta lepoon ja omaan rauhaan kunnioitetaan.

Pinserit ry:n jalostustoimikunnan 2004 ja 2010 tekemissä terveyskyselyissä kartoitettiin mm. omistajien kokemuksia pinserin luonteesta. Useimmiten pinseriä kuvailtiin adjektiiveilla vilkas, iloinen, energinen, avoin, ihmisrakas, itsepäinen, mukavuudenhaluinen, hellyydenkipeä sekä omistajiinsa hyvin kiintynyt.

Suomessa on vuoden 2011 loppuun mennessä testattu noin 160 pinseriä. Luonnetestitulosten perusteella keskivertopinserillä on kohtuullinen tai pieni toimintakyky, pieni tai kohtuullinen terävyys ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, pieni tai kohtuullinen puolustushalu, uroksilla pieni tai riittämätön taisteluhalu, nartuilla pieni tai kohtuullinen taisteluhalu, hermorakenne on hieman rauhaton, temperamentti on vilkas tai erittäin vilkas, pinseri on hieman pehmeä, luoksepäästävyydeltään avoin ja hyväntahtoinen, paljon on myös hieman pidättyväisiä. Luonnetestin perusteella pinseri erottuu muista seurakoirista temperamenttinsa eli vilkkautensa osalta. Palveluskoiraksi siltä vaadittaisiin enemmän taisteluhalua, toimintakykyä ja kovuutta. Suomalaisesta luonnetestistä löydät lisätietoa täältä.

Hoito ja terveys

Pinseri on varsin helppohoitoinen. Sileälle turkille ei tarvitse tehdä käytännössä muuta kuin poistaa irtokarvat harjalla. Hoitotoimenpiteet koostuvat lähinnä normaaliin terveydenhoitoon, pesuun, hampaiden ja korvien puhdistukseen, kynsien leikkaamiseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.

Pinseri on suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu, etenkin kun ottaa huomioon kannan pienen koon. Silmäsairauksista pinsereillä esiintyy perinnöllistä harmaakaihia (HC) ja PHTVL/PHPV:ta. Jonkin verran esiintyy lievää lonkkaniveldysplasiaa (C-lonkat), joka ei kuitenkaan rodun suhteellisen kevyen rakenteen vuoksi yleensä aiheuta koiralle olennaista haittaa.

Nuorten pinsereiden yleisin terveysongelma on halkeilevat ja kärjistään verta vuotavat korvanlehdet. Vaiva on yleinen etenkin nuorilla, alle 2-vuotiailla koirilla.

Toinen pinserille ominainen vaiva on ensimmäiseen penikkatautirokotukseen liittyvä rokotusreaktio. Oireet ilmaantuvat yleensä 8-14 vuorokauden kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta ja ilmenevät tyypillisesti tasapainovaikeuksina, vapinana ja oksenteluna. Oireet kestävät muutamasta vuorokaudesta noin viikkoon. Vastaavia oireita ei ole yleensä esiintynyt enää seuraavilla rokotuskerroilla. Jalostuksessa koiria, joilla itsellään tai useammalla pentuesisaruksista on ollut rokotusoireita ei tulisi yhdistää ja tällä tavoin rokotusreaktioiden määrää onkin saatu merkittävästi vähennettyä.

Lisätietoa pinsereiden terveystilanteesta saat jalostuksen tavoiteohjelmasta.